Näihin
Heinolassa sijaitseviin järviin istutetaan säännöllisesti kirjolohta ja ne
sijaitsevat aivan vierekkäin. Paikalle löytää helposti ja parkkipaikoille on
opastettu reitti. Molemmilla järvillä on useampi laituri, josta pääsee helposti
heittämään virveliä tai perhoa. Rautjärvelle saa myös vuokrattua veneen, kun
taas Venejärvellä ei veneellä tai kelluntarenkaalla saa liikkua. Molempia
järviä ympäröi hyvät polut, joita pitkin pääsee kokeilemaan onneaan ympäri
järveä. Alueilla on myös laavuja ja nuotiopaikkoja.
Internetin
ihmeellisestä maailmasta luettuani paikasta oli odotukset kovat. Etenkin kun en
aikaisemmin istarijärvillä ole käynyt. Lähdettiin siis porukalla testaamaan
paikkaa. Ensivaikutelma oli erittäin positiivinen. Rautjärvellä uistelemassa
ollut mies nappasi päivän mittaan komean kirjolohen. Hän tiesi myös kertoa,
että viimeisestä istutuksesta olisi ollut pari viikkoa. Koko päivä kalasteltiin
ilman havaintoja kirrestä. Pieni väsähtäminen alkoi näkymään jokaisen naamalla.
Auringon
laskiessa puiden taakse alkoi järvellä isommat kalat aktivoitumaan, siis
molskahduksista päätellen. Meille ei edelleenkään edes kirren tarjoamaa
tärppiä. Luvat alkoivat menemään umpeen, joten päätimme luovuttaa tällä erää ja
lähteä kohti kotia. No reissusta nyt ei tällä kertaan jäänyt muuta kuin uusia
kokemuksia. Kaikki vieheet ja muutama perho tuli tarjoiltua, mutta ei haukea ja
ahventa kummempaa kalaa noussut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti