Storträsk

Sorträsk- istutuslampi sijaitsee Sipoonkorven kansallispuistossa. Lampeen istutetaan heidän sivujensa mukaan kirjolohta, taimenta sekä siikaa. Taidetaan kuitenkin pääasiassa lampi täyttää kirrellä. Lampea kiertää pitkospuut, joita pitkin on kalastajan helppo kävellä ja vähänväliä on tehty laiturin tyyppisiä heittopaikkoja. Pitkospuut menevät aivan rannan tuntumassa, joten kalastus onnistuu lähes mistä paikkaa tahansa mikäli nämä ’’laiturit’’ ovat käytössä. Alueella on yksi nuotiopaikka ja muualla tulenteko on ehdottomasti kielletty. Perkuujätteitä ei saa heittää veteen eikä maastoon vaan ne tulee viedä mukanaan pois. Myös C&R kalastusmuoto on kielletty.

Paikka tuo mukavaa vaihtelua koskikalastukseen ja saalisvarmuus on erittäin korkea.  Luvan kiintiö on kaksi lohikalaa. Storträsk on mielestäni ihanteellinen paikka viedä perheen pienimpiä tutustumaan jalokalojen kalastukseen. Ei näitä pullalohia juurikaan tarvitse väsytellä, mutta komeita hyppyjä ne tekevät ja siten se voittaa helposti esimerkiksi hauen kalastuksen.

Suurin osa kalastaa tahnalla, mutta itse en ole sille lämmennyt.  Käytän 2,9m pitkää lohivapaa, jolla pystyy erittäin pitkiin heittoihin. Kuitenkin oman kokemuksen mukaan kaikki ovat iskeneet suhteellisen läheltä rantaa. Talven tullen ja jäiden kestäessä täytyy paikalle tulla ehdottomasti pilkille.

Rautjärvi ja Venejärvi

Näihin Heinolassa sijaitseviin järviin istutetaan säännöllisesti kirjolohta ja ne sijaitsevat aivan vierekkäin. Paikalle löytää helposti ja parkkipaikoille on opastettu reitti. Molemmilla järvillä on useampi laituri, josta pääsee helposti heittämään virveliä tai perhoa. Rautjärvelle saa myös vuokrattua veneen, kun taas Venejärvellä ei veneellä tai kelluntarenkaalla saa liikkua. Molempia järviä ympäröi hyvät polut, joita pitkin pääsee kokeilemaan onneaan ympäri järveä. Alueilla on myös laavuja ja nuotiopaikkoja.

Internetin ihmeellisestä maailmasta luettuani paikasta oli odotukset kovat. Etenkin kun en aikaisemmin istarijärvillä ole käynyt. Lähdettiin siis porukalla testaamaan paikkaa. Ensivaikutelma oli erittäin positiivinen. Rautjärvellä uistelemassa ollut mies nappasi päivän mittaan komean kirjolohen. Hän tiesi myös kertoa, että viimeisestä istutuksesta olisi ollut pari viikkoa. Koko päivä kalasteltiin ilman havaintoja kirrestä. Pieni väsähtäminen alkoi näkymään jokaisen naamalla.

Auringon laskiessa puiden taakse alkoi järvellä isommat kalat aktivoitumaan, siis molskahduksista päätellen. Meille ei edelleenkään edes kirren tarjoamaa tärppiä. Luvat alkoivat menemään umpeen, joten päätimme luovuttaa tällä erää ja lähteä kohti kotia. No reissusta nyt ei tällä kertaan jäänyt muuta kuin uusia kokemuksia. Kaikki vieheet ja muutama perho tuli tarjoiltua, mutta ei haukea ja ahventa kummempaa kalaa noussut.