perjantai 1. heinäkuuta 2016

Saarijärvi

Saarijärvi sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla kolmostien varrella. Järven rannalla on uimaranta, jossa kalastus ei ole sallittua. Kyseessä on siis istutusjärvi, johon kipataan säännöllisesti kirjolohta. Puitteet kalastukselle on rakennettu kohdalleen, koska järvellä on todella hyvä heittolaituri. Rannalta löytyy wc sekä kota. Luvatkaan eivät ole pahan hintaisia muun muassa kolmen tunnin lupa maksaa 7 euroa. Tosin päälle tulee euron suuruinen kirjoituspalkkio.

Järvellä saa kalastaa yhdellä vavalla joko normaalisti heittäen tai sitten vaikka tahnalla. Suurin osa kanssa kalastajista käytti tahnaa. Veneitä saa vuokrata kahvilasta hintaan kaksi euroa tunti mikäli tulee tarve päästä keskelle järveä.

Ensimmäisellä kerralla ei ollut yhtään mitään merkkiä kalojen olemassa olosta. Heidän sivuillaan kyllä luki, että päivää aikaisemmin oltaisiin istutettu. Yleensä jos on sattunut paikalle tankkiauton juuri käyneenä, niin kalan saanti ei ole juuri vaivaa vaatinut. Tuli kokeiltua myös uistella, mutta ei. Tahnaa en käyttänyt, koska se ei kuulu kalastus tyyliini. Joskus täytyy varmaankin kokeilla sitäkin.  Tämä reissu päättyi ilman saalista.

No, päätin antaa paikalle uuden mahdollisuuden ja lähdin parin päivän päästä uudelleen koittamaan saanko kalaa höynäytettyä vieheeseen. Oli juhannuspäivä ja sää oli kuin morsian. Ostin kolmen tunnin luvan, jossa on yhden kalan kiintiö. Otin lohivavan kantoon, luottovieheet mukaan ja marssin kohti laituria. Kysyin ohimennen muilta kalastajilta oliko järvessä elämää. Ei kuulemma ollut, vaikka tahnalla onkivatkin. Pieni epätoivo alkoi hiipimään muistellessani edellistä kertaa. Pistin heti alkuun parhaan vieheeni kiinni. Aloin heittelemään järjestelmällisesti. Aikaa kului 15 minuuttia ja pam, nyt oli kala kiinni.  Siitä sitten hymyssä suin fileiden kanssa kohti mökkiä.

Alueena paikka oli oikein miellyttävä. Suuri plussa erinomaisesta heittolaiturista. Suosittelen pysähtymään paikalle, mikäli siellä päin sattuu liikkumaan.








tiistai 14. kesäkuuta 2016

Storträsk

Sorträsk- istutuslampi sijaitsee Sipoonkorven kansallispuistossa. Lampeen istutetaan heidän sivujensa mukaan kirjolohta, taimenta sekä siikaa. Taidetaan kuitenkin pääasiassa lampi täyttää kirrellä. Lampea kiertää pitkospuut, joita pitkin on kalastajan helppo kävellä ja vähänväliä on tehty laiturin tyyppisiä heittopaikkoja. Pitkospuut menevät aivan rannan tuntumassa, joten kalastus onnistuu lähes mistä paikkaa tahansa mikäli nämä ’’laiturit’’ ovat käytössä. Alueella on yksi nuotiopaikka ja muualla tulenteko on ehdottomasti kielletty. Perkuujätteitä ei saa heittää veteen eikä maastoon vaan ne tulee viedä mukanaan pois. Myös C&R kalastusmuoto on kielletty.

Paikka tuo mukavaa vaihtelua koskikalastukseen ja saalisvarmuus on erittäin korkea.  Luvan kiintiö on kaksi lohikalaa. Storträsk on mielestäni ihanteellinen paikka viedä perheen pienimpiä tutustumaan jalokalojen kalastukseen. Ei näitä pullalohia juurikaan tarvitse väsytellä, mutta komeita hyppyjä ne tekevät ja siten se voittaa helposti esimerkiksi hauen kalastuksen.



Suurin osa kalastaa tahnalla, mutta itse en ole sille lämmennyt.  Käytän 2,9m pitkää lohivapaa, jolla pystyy erittäin pitkiin heittoihin. Kuitenkin oman kokemuksen mukaan kaikki ovat iskeneet suhteellisen läheltä rantaa. Talven tullen ja jäiden kestäessä täytyy paikalle tulla ehdottomasti pilkille.









perjantai 3. kesäkuuta 2016

Rautjärvi ja Venejärvi


Näihin Heinolassa sijaitseviin järviin istutetaan säännöllisesti kirjolohta ja ne sijaitsevat aivan vierekkäin. Paikalle löytää helposti ja parkkipaikoille on opastettu reitti. Molemmilla järvillä on useampi laituri, josta pääsee helposti heittämään virveliä tai perhoa. Rautjärvelle saa myös vuokrattua veneen, kun taas Venejärvellä ei veneellä tai kelluntarenkaalla saa liikkua. Molempia järviä ympäröi hyvät polut, joita pitkin pääsee kokeilemaan onneaan ympäri järveä. Alueilla on myös laavuja ja nuotiopaikkoja.

Internetin ihmeellisestä maailmasta luettuani paikasta oli odotukset kovat. Etenkin kun en aikaisemmin istarijärvillä ole käynyt. Lähdettiin siis porukalla testaamaan paikkaa. Ensivaikutelma oli erittäin positiivinen. Rautjärvellä uistelemassa ollut mies nappasi päivän mittaan komean kirjolohen. Hän tiesi myös kertoa, että viimeisestä istutuksesta olisi ollut pari viikkoa. Koko päivä kalasteltiin ilman havaintoja kirrestä. Pieni väsähtäminen alkoi näkymään jokaisen naamalla.


Auringon laskiessa puiden taakse alkoi järvellä isommat kalat aktivoitumaan, siis molskahduksista päätellen. Meille ei edelleenkään edes kirren tarjoamaa tärppiä. Luvat alkoivat menemään umpeen, joten päätimme luovuttaa tällä erää ja lähteä kohti kotia. No reissusta nyt ei tällä kertaan jäänyt muuta kuin uusia kokemuksia. Kaikki vieheet ja muutama perho tuli tarjoiltua, mutta ei haukea ja ahventa kummempaa kalaa noussut.





keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Nukarinkoski

Nukarinkoski sijaitsee Nukarin kylässä Nurmijärvellä ja on Vantaankosken pisin koskiosuus. Sieltä löytyy erinomaiset puitteet niin perho- kuin virvelikalastajallekin. Kovien virtausten lisäksi siellä on muutama hidasvirtainen suvanto. Vaihtelevien virtausten ja pitkän alueen takia erityyppistä kalastettavaa aluetta on runsaasti. Vuosilupa on kohtuullisen hintainen ja sen maksaa mieluusti. Kosken keskivaiheelta löytyy nuotio-/ laavupaikka, joten paikalle voi lähteä koko perheen voimin kalastelemaan ja paistamaan vaikka makkaraa siinä ohella. Vaikka koukkuun ei tarttuisi muuta kuin levää, jaksaa näin kauniissa maisemassa heilutella vapaa kuitenkin.

Alueen kalastuksen valvonta toimii mielestäni kiitettävästi ja usein saakin kaivella lupalappusia esille. Mersu käy kutemassa jokeen säännöllisesti. Vaikkei siitä mitenkään erityisesti ilmoiteta missään, niin puskaradio toimii ja sana leviää metsäpalon tavoin. Tällöin joen varsi on täynnä kaikennäköistä kalastajaa. Nukarinkoskella on kova kalastuspaine ja suurin osa näistä putkesta tulleista jokitorpedoista taitaa lähteä pakkaseen viikon sisällä istutuksesta.

Itse pääsääntöisesti kalastan Nukarinkoskella perhovälinein, mutta tulee sitä etenkin korkean veden aikaan käytettyä koneonkeakin. Omien kokemusten mukaan perho on ollut saalisvarmempi vaihtoehto. Kalastuskohteeni on kirjolohi, jotta Vantaanjoen taimenkanta saisi kasvaa rauhassa. Hetken joessa elänyt ja luonnon ravinnolle oppinut kirre antaa jo hyvän vastuksen sekä pistää adrenaliinin virtaamaan. Vaikka aikaisemmin sanoin, että iso osa kaloista katoaa pannuille nopeasti, niin kyllä sitä kalaa sieltä silti löytyy. Niistä tulee vain varovaisempia. Vaatii vain hieman enemmän taitoa saada vapa taipumaan muutenkin kuin pohjatärppien takia, kun istutuksesta on enemmän aikaa.


Kokonaisuudessaan siis aika saalisvarma paikka, ympäristössä helppo kulkea ja paikalle on helppo tulla autolla. Koski sopii pidempään kalastaneelle ja vasta-alkajalle.